Ystävänpäiväviikon blogi: Yhteistreenissä on voimaa

"Ystävän kanssa mikään tie ei ole liian pitkä" -japanilainen sananlasku

Tämän viikon perjantaina 14.2. vietetään ystävänpäivää. Tässä hyvin teemaan sopiva blogi lääkäriltämme Mariannelta koskien yhdessä treenaamista.

Yhteistreenissä on voimaa

Nykymaailma on monin tavoin yksilökeskeinen, myös liikunnan saralla. Oman terveyden vaaliminen ja kehon muokkaaminen on joillekin projekti, johon uppoudutaan kanssaeläjät unohtaen. Ei kannattaisi, sillä yhdessä liikkuessa terveysvaikutukset moninkertaistuvat. Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, ja parhaimmillaan nämä kaikki hyvinvoinnin ulottuvuudet tulevat ravituiksi treenikaverin tai -porukan ansiosta.

Kuntoilu on monelle ystävyys- tai parisuhteen laatuaikaa. Yksineläjälle liikunta tai muu harrastus saattaa olla arjessa ainoa tilaisuus tavata muita ihmisiä. Sosiaalinen kanssakäyminen saattaa joillekin olla jännittävää ja haastavaa, mutta me tarvitsemme sitä oman minäkuvamme muodostamiseen. Ympärillämme olevat ihmiset ovat kuin peilejä, joita ilman emme oikein hahmota itsemme ääriviivoja. Liikunnan parissa kommunikointikynnys useimmiten madaltuu, koska laji ja tekeminen yhdistävät. Lisäksi fyysisen aktiivisuuden aikaansaamat vaikutukset kehossa rentouttavat mieltä, mikä osaltaan auttaa lähestymään uusia tuttavuuksia. Liikuntaharrastus johtaa siis sujuvasti uusiin kaveri- ja ystävyyssuhteisiin.

Hyvähenkinen ryhmätreeni kehittää aivan eri tavalla kuin yksinään puurtaminen. Kun kannustamme toinen toisiamme, löydämme itsestämme yllättäviä voimavaroja, tahtoa ja rohkeutta. Monta päätä on viisaampi kuin yksi, eli uuden oppiminen on yhdessä helpompaa. Vuosikymmenien tauon jälkeen ensimmäinen kuperkeikka tai juoksukiihdytys saattavat pelottaa, mutta ryhmässä kynnys kokeilla uusia asioita madaltuu. Toisaalta yhdessä liikkuminen on turvallisempaa, sillä hätätilanteessa apu tai sen hälyttäjä on heti paikalla. Porukasta saa myös usein vertaistukea, kun asiat eivät etene suunnitelmien mukaan. Loukkaantumisesta tai ylikuormitustilasta kärsivän oloa yleensä helpottaa, jos joku saman vastoinkäymisen kokenut häntä tukee ja kannustaa.

Kuten muissakin yhteisössä, myös liikkujien keskuudessa on ikäviä lieveilmiötä – muun muassa kateutta, kiusaamista ja epäreilua kilpailua. Jokainen voi kuitenkin omalta osaltaan edistää myönteistä ja suvaitsevaa ilmapiiriä. Terve kilpailuhenki on jopa suotavaa, sillä se siivittää kaikkien osapuolten kehitystä. Esimerkiksi joukkuepelaajat kilpailevat keskenään pelipaikoista taitojen ja fyysisten ominaisuuksien perusteella, mutta he voivat silti kannustaa ja tukea toinen toisiaan. Tuolloin sanotaankin, että joukkue on enemmän kuin yksilöidensä summa. Miksei sama pätisi terveysliikkujien ja kuntourheilijoiden keskuudessa? Selän takana arvostelemisen sijaan voimme huomioida ja tsempata kanssaliikkujiamme. Samalla kumpikin osapuoli saa liikuntatuokiosta enemmän irti.

Ystävän kanssa mikään tie ei ole liian pitkä, kuuluu japanilainen sananlasku. Jos siis harjoittelet tavoitteellisesti, päämäärän tavoittelu on antoisampaa, kun löydät sopivan vertaisjoukon. Jos taas liikut omaksi iloksesi, voit laittaa hyvän kiertämään ja pyytää vähemmän aktiivista ystävää mukaasi. Todennäköisesti hän jälkikäteen kiittää sinua kutsusta – ja sinä häntä seurasta!