KulTun blogisarja: "Uni - aliarvotettu eliksiiri"

Pysyäkseen järjissään ja toimintakykyisenä keskivertoihmisen pitäisi nukkua noin kolmasosa elämästään. Jo vuorokauden yhtäjaksoinen valveilla olo vastaa noin promillen humalatilaa, ja pidempiaikainen valvominen riskeeraa terveyden ja lopulta hengen. Seuraamukset ovat vastaavia kroonisessa univajeessa, vaikka vaikutukset ilmenevät hitaammin. Silti moni meistä vähättelee omaa unen tarvettaan ja nukkuu jatkuvasti liian vähän.

Miksi tarvitsemme unta? Ensinnäkin aivojen huoltoa varten. Nukkuessa ihminen jäsentelee päivän aikana kokemiaan ja oppimiaan asioita. Osa niistä painuu pitkäkestoiseen muistiin, osa karsitaan turhina pois. Unen aikana aivot myös puhdistuvat kuona-aineista sekä tankkaavat energiavarastoja uuteen päivään. Täten on luonnollista, että väsyneenä kognitio heikkenee – uuden oppiminen ja asioiden muistiin painaminen vaikeutuvat, ongelmanratkaisu- ja aloitekyky takkuavat. Reaktioaika pitenee, mikä näkyy eritoten vaaratilanteina liikenteessä. Valvomalla ihminen voi siis aiheuttaa itselleen muistisairautta vastaavan tilan, ja itse asiassa krooninen univaje altistaa dementialle.

Datansiirron lisäksi unella on keskeinen rooli tunnesäätelyssä. Koska jokainen meistä on joskus nukkunut huonosti, tiedämme mitä siitä seuraa – pinna on kireällä ja tuntuu, ettei mikään onnistu. Sekin on mahdollista, että aggression ja ärtymyksen sijaan olo on täysin lamaantunut. Oli niin tai näin, unen puute madaltaa mielialaa ja heikentää impulssikontrollia.  Väsyneenä tuleekin helposti tehtyä valintoja tai sanottua asioita, joita myöhemmin katuu.

Vaikka nukkuvan aivot eivät lepää, muulla keholla on silloin tilaisuus palautua. Aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan saralla tapahtuu nukkuessa tärkeitä asioita. Lapsia ja nuoria ei suotta patistella ajoissa nukkumaan, sillä kasvuhormonia erittyy pääosin yöunen aikana. Riittävä uni on edellytys kehon immuunipuolustuksen normaalille toiminnalle ja siten infektioiden torjunnalle. Krooninen univaje aiheuttaa elimistössä matala-asteisen tulehdustilan, joka vaikuttaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan negatiivisesti. Täten krooninen univaje lukeutuu kansantautien, kuten diabeteksen sekä sydän- ja verenkiertosairauksien, riskitekijäksi.

Suurin osa tietää, että aikuisen unentarve vaihtelee mutta on keskimäärin 7–9 tuntia. Sairaus, elämänkriisi, pieni lapsi tai työ voivat olla syynä, miksi nukkuminen jää liian vähälle. Useimmiten univaje tai unen häiriöt ovat kuitenkin itse aiheutettuja. Suoratoistopalvelut ja sosiaalinen media on luotu koukuttaviksi ja jos asiaa ei tiedosta, nukkumaanmeno voi helposti viivästyä niiden parissa. Lisäksi somen ärsyketulva aktivoi aivoja, mikä viivästyttää nukahtamista. Sama vaikutus on myös iltaan ajoittuvalla henkisellä tai fyysisellä aktiivisuudella, kuten sähköpostien selaamisella tai liikuntaharrastuksella. Koska enemmistön meistä on herättävä arkiaamuisin varhain, yöuni jää liian lyhyeksi. Univelan tasoittaminen viikonloppuisin ei korvaa sitä, että nukkuisimme joka yö riittävästi ja laadukkaasti.

Terveyttä ja hyvinvointia tukeva uni ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii yhtä lailla hyvien rutiinien luomista kuin ravinto- ja liikuntatottumusten saralla. Sama muistisääntö pätee näihin kaikkiin kolmeen elintapatekijään – riittävästi, säännöllisesti ja laadukkaasti. On tärkeää löytää itselle toimivat, kehoa ja mieltä rauhoittavat iltarutiinit. Nukkumistilan tulisi olla rauhallinen ja miellyttävä. Unirytmi kannattaisi mahdollisuuksien mukaan pitää vakiona, sillä kehon toiminta on monella tapaa tahdistettu ja kaikki poikkeamat siitä sekoittavat ja kuormittavat elimistöä.

Moni kroonisesta univajeesta kärsivä ei enää muista, miltä tuntuu hyvin nukutun yön jälkeen. Tila ei hetkessä korjaannu vaan vaatii sinnikästä vaivannäköä ja uuden opettelua. Mutta se kyllä palkitaan. Kuten unilääkäri Henri Tuomilehto on todennut, uni on parasta dopingia – sekä urheilijoille että muille menestystä tavoitteleville. Hyvä uni on avain hyvinvointiin.

Mukavaa maailman unipäivää!

KuLTun blogisarja, kirjoittajana erikoistuva lääkäri Marianne Kosonen