Blogisarja: Miksi nuorison tulisi liikkua
15.1.2025
KuLTun blogisarjaa jatkaa liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkärimme Marianne Kosonen erittäin tärkeällä ja ajankohtaisella asialla;
Miksi nuorison tulisi liikkua
Nuorten mielenterveysongelmat ovat olleet jo pidemmän aikaa tapetilla. Huolta herättää muun muassa alaikäisten lisääntynyt masennus- ja ahdistuneisuusoireilu. Syytä tähän mielenterveysepidemiaan ei ole voitu varmuudella osoittaa, mutta nyky-yhteiskunnan suorituspaineilla sekä sosiaalisella medialla on varmasti osansa asiassa.
Nykynuorten elämä poikkeaa aiemmista ikäluokista monella tapaa. Älylaitteet ovat vieneet sijaa lukemiselta, kirjoittamiselta sekä aidoilta kohtaamisilta. Koulumaailma on muuttunut ja tietoa mistä tahansa aiheesta rajattomasti saatavilla.
Liikunta ja urheiluharrastukset ovat yksi niistä harvoista asioista, jotka ovat pysyneet suht muuttumattomina sukupolvien ketjussa. Vaikka nykyihmisen on nähtävä miltei vaivaa lisätäkseen arkiaktiivisuuttaan, se kannattaa. Näin lääkärin näkökulmasta liikkuva elämäntapa tuo terveitä elinvuosia ja ehkäisee kansansairauksia. Nuorison vaakakupissa nämä etuudet eivät kuitenkaan paljoa paina, vaan motivaatiota liikkumiselle on etsittävä muualta.
Moni nuori kertoo nauttivansa liikuntaharrastuksesta. Taustalla on osin biologinen ilmiö – liikkuessa elimistö vapauttaa endorfiineja ja muita hormoneja verenkiertoon, mikä aistitaan hyvän olon tunteena. Kaikki aktiivisuus ei silti johda tähän tapahtumaketjuun, vaan rasitusmuodon ja -tason on oltava itselle sopivia. Täten kannustaisin nuoria kokeilemaan rohkeasti eri lajeja, niitä kyllä riittää. Joillekin sopii ryhmässä tai seurassa tapahtuva säännöllinen harjoittelu, mutta yhtä hyvin voi liikkua omatoimisesti yksin tai kaverin kanssa.
Koska ikätoverit ovat nuorelle kaikki kaikessa, sosiaalinen ulottuvuus on myös iso osa liikunnan mielekkyyttä. Harrastusporukka luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ehkäisee syrjäytymistä. Onnistuminen tuntuu parhaimmalta, kun sen voi jakaa oman tiimin kanssa. Toisaalta vastoinkäymisistä voi olla helpompi päästä yli, kun niitä pallottelee treenikavereiden kesken. Oma laji yhdistää ihmisiä iästä, sukupuolesta tai etnisestä taustasta riippumatta. Parhaimmillaan liikkuessa opitaan samalla vuorovaikutustaitoja ja eettisiä periaatteita.
Nuoruusiässä liikuntaharrastus muuttuu osalla tavoitteelliseksi. Tässäkin on osittain kyse hormoneista. Onnistumisen kokemukset ruokkivat aivojen palkkiojärjestelmää, mikä saa urheilijan tavoittelemaan seuraavaa kehitys- tai menestysporrasta. Kilpailutilanteen nostattama adrenaliiniryöppy voi lamauttaa jonkun mutta saada toisen aivan fiiliksiin. Urheilu ei ole kaikkia varten, vaan liikuntaa pitäisi saada harrastaa omaksi ilokseen, ilman kummempia tavoitteita. Toisaalta päämäärätietoinen harjoittelu ja siihen sitoutuminen antaa hyvät eväät työ- ja muuta elämää ajatellen.
Yhä useampi nuori kertoo liikkuvansa ulkonäöllisistä syistä. Liikunta voi olla haitallista, jos siihen ohjaa pakkomielle tai syömishäiriö. Sosiaalinen media ruokkii ajatusmaailmaa, jossa treenaaminen on ”väline” ihannekehoon. Täten nuoria olisi hyvä aika ajoin muistuttaa, että liikunta on paljon muutakin kuin kalorien kulutusta ja lihasten kasvatusta. Liikunta itsessään on palkitsevaa ja arvokasta.
Kannustetaan nuoria mielekkään aktiviteetin pariin. Kun nuori löytää oman lajinsa, hän saa hyvää mieltä sekä sosiaalisen verkoston, joka on aidosti läsnä. Mahdollisesti siitä kehkeytyy turvaverkko, joka estää suuremmat romahdukset ja putoamiset.